21. paljastus

Mustikassa-blogissa puhuttiin miehen puhumattomuudesta. En minäkään paljon mitään yleensä puhu, jurnutan vaan. Toisinaan kuitenkin kirjoitan tätä blogia, mutta ei se korvaa tuota puhumista.

Tähän on pakko lainata erästä kokeneempaa kirjoittajaa:

Vannoa voisin että murhaan tuon veikon
joka keksi että kovat
pojat yksin ovat
ja että sääli on merkki heikon
jos hänet tapaan sitä tunne en

Uskoin sen

Melkein hirttäisin armotta herrat
repisin pallit niillä tukkisin suut
ne jotka vannoivat tuhannet kerrat
ettei tunteitaan näytä kuin muut

Koska vaikka voisin talon hajottaa
ja nyrkkini murskata myös
ja prätkällä sutia mustaa vanaa
sanaa en sano
en voi kun en voi
on päässäni hiljaista
tahtoisin kiljaista

Voi onneton mikä nyt on
miksi mun suuni on sanaton
Mielessä hiljaa sanontaa lainaan
sanaisen arkkuni sisällä vainaan

Baseball-mailalla hakkaan ne jaskat
jotka nöyryytti mua
ja mä sitten sua
Ja koska lähdit kolhin nuo paskat
jotka sinua näin opettaa

Koska vaikka voisin kaikki lopettaa
ja nyrkkini murskata myös
ja perkele huutaa saatanan tanaa

Sanaa en sano
en voi kun en voi
on päässäni hiljaista
tahtoisin kiljaista

Voi onneton mikä nyt on
miksi mun suuni on sanaton
Mielessä hiljaa sanontaa lainaan
sanaisen arkkuni sisällä vainaan

Eppu Normaali: Arkussa vainaan

Ps. Pitkän työmatkan jälkeen sitä huomaa kaivanneensa perhettä ja parisuhdettakin. Siis yllättävän paljon tuota jälkimmäistä. Ja muuhunkin kuin pyykinpesuun. Tätä ei passaa vaimolle sanoa, ettei suotta ylpisty.