Paljastuksia

26.7.06

37. paljastus

Keräsimme vadelmia. Vaimon ehdoton sääntö oli, että jokainen vattu tarkastetaan matojen varalta huolellisesti. Naurettavaa ylireagointia. Kuoleehan ne madot pakastettaessa eikä ne miltään maistu, joten en tsekannut kaikkia. Enhän minä niitä edes syö.

10 Comments:

  • Tää on kyllä ihan järkyttävän surullista luettavaa. Ei kai elämästä oikeasti tuu tollasta joskus, sano että sulla on käyny vaan paska tsägä! Mikset sä tee asialle mitään?

    By Anonymous Anonyymi, at 26/7/06 10:35  

  • Mira, tarkoitatkohan elämääni yleensä vai tätä vattupostausta...
    Elämässä mulla on käynyt paska säkä, monella "saman tehneellä" menee ihan hyvin. Ja miksen tee mitään, teenhän toki paljonkin. Avioero nyt ei vaan ole vaihtoehto näin pienten lasten kanssa.
    Vatuista en ole koskaan tykännyt, mutta poimin niitä kyllä kiltisti lapsille. Mutta matoja en ala tsiigailemaan.

    By Blogger kummastelija, at 27/7/06 00:27  

  • Miksi lasten takia pitää pysyä yhdessä? Itse olen eroperheestä ja voin vakuuttaa, että lapsuuteni oli paljon onnellisempi vanhempien erottua. Oletko miettinyt, kuinka tuo teeskentely vaikuuttaa lapsiinne?

    By Anonymous Anonyymi, at 27/7/06 11:01  

  • Tottakait pitää vatuista madot poistaa! Hyvä sun on sanoa, jos et niitä itse edes syö.

    Syötkä mustikat tm. luonnon tuotteet matoineen päivineen?

    By Anonymous Anonyymi, at 27/7/06 22:48  

  • En tiennytkään että mustikoissakin on matoja. Eli ilmeisesti sitten syön.
    Mustikoita nyt varsinkaan ei tulisi mieleenkään alkaa tarkastelemaan.

    By Blogger kummastelija, at 28/7/06 02:01  

  • Vaikeahan sitä on ulkopuolisena tietää kaikkia asiaan liittyviä tekijöitä, mutta ei se avioero välttämättä lasten elämää pilaa. Hyvällä tuurilla vaimo hankkii toisen miehen, joka on kiva ja lapsilla on kaksi kivaa iskää. Tai jos vaimon uusi on paskapää, niin lapset arvostaa sua vielä enempi.

    Ja oma elämäsi, lue se kirjoitus pystyynkuolleesta metsästä, katso american beauty. Älä alistu tilanteeseen. Viime kädessä olet itse vastuussa itsellesi omasta elämästäsi ja kuinka sen elät. Kun sinusta aika jättää, kenekään muun kuin sinun on turha alkaa arvostelemaan, että väärin eletty elämä. Et ole kellekään muulle vastuussa kuin itsellesi.

    By Anonymous Anonyymi, at 28/7/06 14:32  

  • Elämää yleensä, en vadelmia sinällään:) Vanhempani erosivat vasta nyt, ollessani 20. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni toivoin että eroaisivat, olisi ollut kaikilla niin paljon parempi mieli. Kotona tunnelma oli ahdistunut, tietty, kun olivat vaan minun takiani yhdessä...

    By Anonymous Anonyymi, at 31/7/06 12:58  

  • "Avioero nyt ei vaan ole vaihtoehto näin pienten lasten kanssa" <-- höpö höpö. Tiedät itsekin että tuo on tekosyy.

    Se nyt vaan on niin _mukavaa_ kun on kuitenkin se vakivako mitä kyntää, ruoka tulee ainakin joskus pöytään, vaatteita silitetään, on toinenkin ihminen maksamassa laskuja jne.

    Lapset kärsii huonosta liitosta, se on saletti - ja huomaavat kyllä että mitään rakkautta ei vanhempien välillä ole. Tietysti on asia sinänsä, millaisen parisuhdemallin haluat antaa lapsillesi. Jos kylmyys ja rakkaudettomuus on sinusta ok mallina lapsillesi, niin mikäs siinä.

    Mutta selkeästi se, ettet uskalla erota, on ihan pelkkää pelkuruutta ja mukavuudenhalua.

    By Anonymous Anonyymi, at 1/8/06 10:31  

  • Mitenkähän ajatukseni muotoilisin...
    Perustelu avioliiton jatkamisesta lasten takia on kunnianhimoinen ja hieno.

    Mutta jos vanhempien välillä ei enää ole lämpimiä tunteita, voi lapsetkin jäädä vaille lämpöä ja rakastavaa huolehtimista. Näinpä lapset kasvavat perheessä, jossa kukaan ei tarpeeksi välitä kenestäkään ja se on aika paha se.

    Ei niinkään paha ole se, että kasvaa jatkuvassa kränässä ja kylmässä kiistassa vaan se, että vanhemmat eivät ole rakentamassa turvallista ja hyväksyvää kotia. Eipä siinä voi lapsi näyttää omia pahanolon tunteita, joita väistämättä tulee kasvaessa, vaan lapsen on oltava aikuisempi kuin vanhempien ja pidettävä oma paha mieli sisällänsä. Huono pohja aikuiseksi kasvamisessa, eikö vain?

    Niin, että tahdon vaan sanoa, että huolehdithan Kummastelija lasten tunteista ja heidän kasvamisen kivuista. Rakasta heitä ja näytä se heille huolehtivaisuudella ja antamalla heille paljon aikaa. Jos he nyt ovat pieniä, homma tuntuu helpolta, mutta heidän kasvaessa on yhä vaikeampi saada heistä avoimia ja omista tunteistaan kertovia. Mutta sitä he kuitenkin tarvitsevat, kasvaminen on pelottavaa ja omat ajatukset tuntuu omituisilta. Olisi hyvä jos äiskä ja iskä olisivat luotettavia kuuntelijoita. Tai edes ymmärtäisivät ja huomioisivat, että lapsellakin on joskus paha olla.

    By Anonymous Anonyymi, at 3/8/06 07:55  

  • Enpä tiedä onko pienille lapsille matkalaukkuelämän järjestäminen yhteishuoltajuuden ja viikonloppuvanhemmuuden nimissä perempi vaihtoehto. Varsinkaan ihan pienille.

    Kyllä kannattaa pitää kiinni siitä mitä on ja koettaa tehdä siinä parhaansa, vaikkei avioliitossa eläminen aina herkkua olekaan. Jokainen pari jossain vaiheessa kokee alamäen eikä sitä pidä säikähtää ja liukkia pakoon. Ennemmin pidän pelkurina niitä, jotka eivät jaksa edes yrittää yhteiseloa ja sietää toistensa vittumaisuutta.

    Onhan noita lapsia, jotka kärsivät myös vanhempien uudesta vapaudesta ja parin-etsimisvietistä. Uusioperhe on useimmille isompi haaste kuin alkuperäinen rakenne, jos sellasen uusion onnistuu vielä löytämään.
    Eikä se vaihtamalla parane kummiskaan.

    By Anonymous Anonyymi, at 3/8/06 12:42  

Lähetä kommentti

<< Home